Viimeiset viikot ovat olleet yhtä pyöritystä niin henkilökohtaisella kuin työn sarallakin. Silloin kun kaikki asiat tulevat kerralla päälle ei voi kuin ihmetellä, missä seinät loppuvat ja katto alkaa. Viimeisenä iskee jonkinlainen vauhtisokeus.

No, katastrofit henkilökohtaisella tasollakin voi kääntää positiivisiksi. Listausta asioista joita tunnen oppineeni:

- Naisellisuus on vahva ase. Sitä voi käyttää sekä hyvään, että pahaan. Työmarkkinoillakin sitä voi käyttää edukseen, kunhan varoo menemästä liian pitkälle. Harmiton flirtti voi tuoda piristystä arkipäivään ja saada aikaan vipinää työtovereiden punteissa. Vauhtisokeuden huomaa siitä, että huomaamattaan kohauttelee kulmakarmojaan kaksimielisesti talon vahtimestareille. Liian pitkälle menevän flirtin huomaa myös siitä, että miespuoliset työtoverit lähestyvät firman juhlissa tavalla, jota et ehkä osannut odottaa. Viitaten tässä myös Vanhasen tekstiviesti jupakkaan, flirtin ja seksuaalisen häirinnän ero on siinä, miten lähestytty yksilö viestinnän kokee.

-  Olen viime viikkoina harjoitellut mitä erilaisempia rooleja työmaalla. Jos kehittyisi oikein taitavaksi, voisi aamulla työmaan oven avatessaan sanoa itselleen: " Tänään olen... (lisää sopiva adjektiivi). Alan vähitellen uskoa, että tietyt työtehtävät vaativat tietynlaisia rooleja. Lääkäri ei saa olla epäröivä. Miltä se nyt oikein kuulostaisikaan, jos lääkäri miettisi epäröivästi: "Onkohan sinulla jalkasilsa vai kuppa, vai kenties armoton krapula?" Samaten uskon esimiestehtävissä vaadittavan tiettyä etäisyydenottokykyä ja ehkä tunnekylmyyttä. Vaikka nykyään puhutaankin tunnejohtamisesta, niin uskon että se ei tarkoita kaveeraamista alaisten kanssa, eikä kaiken hölpöttämistä. Tällä saralla uskon itselläni olevan vielä paljon oppimista, työ on vain työtä ja jos joku arvostelee työtäsi tai työtapojasi se ei tarkoita että hän arvostelisi minua ihmisenä. Roolimotokseni olen kuitenkin kehittänyt Juoppohullun päiväkirjaa mukaillen " Tänään en ole ollenkaan kaunis, korkeintaan söötti."

- Maailmaan mahtuu monenlaista tallaajaa. Kaikesta päätellen, tunnen ainakin hetkittäin kuuluvani siihen terveimpään neljännekseen. Toiseen neljännekseen kuuluu mitä ihmeellisempiä tunnevammaisia omanedun tavoittelijoita, jotka eivät edes selkeimpänä päivänään tiedosta miten sekaisin ovat. Tällaiset ihmiset eivät kuitenkaan koskaan lakkaa hämmentämästä minua. Viestit ovat niin ristiriitaisia, yhtenä päivänä ollaan ylimpiä ystäviä, toisena taas sähistään kuin kissat jo pelkästä tervehtimisestä. Ota niistä nyt sitten selvää... On vain tyydyttävä ja opittava elämään sen tosiasian kanssa, että niitä ihmisiä löytyy. Usein lähempää kuin arvaatkaan. Muutama vinkki: älä koskaan, ikinä, luota näihin ihmisiin. Itsestäsi paljastamasi arkaluontoiset asiat päätyvät enemmin tai myöhemmin turuille ja toreille ja vielä täysin eri muodossa kuin miten ne ovat alunperin menneet.

Nykyisin voisin jopa sanoa, että kohdatessasi psykopaatin älä epäröi kusettaa ja kusettaa täysillä. Jos sinua löydään, niin lyö täysillä takaisin.

Ja miten tunnistat psykopaatin.. Luota vaistoosi, jos joku ihminen tuntuu olevan liian hyvää ollakseen totta hän myös on sitä. Taidanpa omistaa seuraavan kirjoituksen vaistoille ja niiden kuuntelemiselle...

- Terveimmästä neljänneksestä. Olen ollut elämästäni runsaan kolmanneksen saman ihmisen kanssa yhdessä, matkaan on mahtunut ylämäkiä ja alamäkiä ja ennen kaikkea tasaista taivaltamista. Sivusta seuranneena en voi olla ihmettelemättä muiden parisuhdesekoiluja. Suhteet katkeavat niin pienestä. Vinkkejä pitkään parisuhteeseen: älä odota toisen osapuolen olevan toiveittesi ruumiillistuma. Naistenlehdissä paasataan paljon romantiikasta, kukista ja arkipäivän romantiikasta. Pieneen mieleeni ei pälkähtäisi saada raivokohtausta siitä, että mies ei muista hääpäivää saati sitten syntymäpäivääni. Joskus olen epätoivoisesti yrittänyt, mutta nuo riidat ovat useimmiten päättyneet molemminpuoliseen naurukohtaukseen.

Toinen vinkki. Mieti mitä haluat ja pyydä suoraan. "Veisitkö roskat?" toimii taatusti paremmin kuin "ikinä sinä et tee mitään". Ongelmallisissa tilanteissakin tämä saattaisi toimia. " Olisitko maanantaina kotona, sen sijaan että menisit kapakkaan." Toimii myös muissa ihmissuhteissa ja vieläpä samalla logiikalla.

- Kaikesta edellisestä huolimatta, terveimmistä neljänneksistä ja siitä että muut ovat psykopaatteja. En ole ollenkaan niin varma, että näin on. Ihminen on kävelevä paradoksi, niin kuin eräs läheinen sen ilmaisi. Aina välillä tulee tehtyä typeryyksiä ja jos jotain tuntee oppineensa niin huomenna huomaat hakkaavasi päätäsi samaan seinään ja yhtä saakutin kovaa... Äläkä tee suunnitelmia tai huomaat kuinka jumalat nauravat sinulle (vanha saksalainen sananlasku).

Erehtyminen on inhimillistä. Ja vain siitä muistuttaakseni listaan omia, vähemmän mairittelevia ominaisuuksiani: kyynisyys, ivallisuus, helvetillinen itsepintaisuus ja jääräpäisyys, puuttuva taito sanoa "ei", liiallinen itsekriittisyys,  ja kaiken lisäksi olen ehdoton kontrollifriikki. Eli jos en sitkeydellä, taidolla tai jääräpäisyydellä saa haluamaani, niin olkoon.