Jos alkavan keski-ikäistymisen huomaa jostakin, niin siitä että joka päiväisestä arkirutiinista poikkeavat asiat alkavat vaikuttaa extreme-kokemuksilta. Eilinen päiväni alkoi jokseensakin poikkeavasti:
Joka aamu olen lasta hoitoon viedessäni tottunut ajaamaan tuttkua ja turvallista reittiä: ensin oikeaan, 200 metriä ja vasempaan ja niin se jatkuu. Aamulla jokin oli toisin, liikennemerkit olivat muuttuneet yön aikana. Hetken aikaa mietin, olenko vielä unessa? Tie vaihtuu kaksisuuntaiseksi vasemmalla, täh? Tyrmistyneenä jatkoin matkaani pään sisäisen kellon raksuttaessa, kaikki ei ole niin kun pitäisi...

Seuraavassa risteyksessä seisoikin tyyppi tuossa ihanassa heijasteliivissä merkkinä siitä, että tavallisesti käyttämäni reitti oli katkaistu rakennustyömaan takia. Minut ohjattiin takaisin edelliseen risteykseen.Siinä sitten ajoin yksisuuntaista katua väärään suuntaan varmana siitä, että vastaani tulee auto ja nokkakolari on väistämätön.

Loppu päivä sujuikin onnellisessa usvassa. Elämäni joka päiväinen kulku oli muuttunut radikaalisti -tänään kaikki ei ole niin kuin ennen.