Jälleen paluu arkeen, jokapäiväisenä toistuva rutiini tappaa hiljalleen. Tekemistä kyllä riittäisi, mutta ei huvita. Edellisen päivän tekemättömät työt siirtyvät tälle päivälle ja tänään ne siirtyvät huomiselle. Hammaslääkäriaikakin pitäisi varata, mutta kauhukertomukset poratuista reistä, amalgaamipaikkojen aiheuttamasta väsymyksestä ja hammaskiven poistamisesta kuuluvasta äänestä saavat siirtämään tuotakin kauemmas. Ei niin, että suu kalustossani olisi mitään poraamista kaipaavaa, mutta viiden vuoden kertyneet hammaskivet pitäisi käydä raaputtamassa pois.Millä ihmeellä tämän kaiken kattavan letargian saisi häipymään pois?

Ulkona on kylmä kuin ryssän helvetissä ja räkä jäätyy poskelle. Viikon loma tekisi hyvää, mutta sitä varten pitäisi järjestellä tuhat ja yksi asiaa, josta pienimpiä ei ehkä ole koiran hoidon järjestäminen. No, pakkasta ja talvea ei voi kestää ikuisesti.