Laiskamato puraisee joskus pahemman kerran. Vielä pahempi, jos puree jatkuvasti eikä päästä irti vaikka kuinka pyytäisi. Työn teko katkesi mukavasti -tai vähemmän mukavasti, miten sen nyt ottaa, kun näppis päätti sanoa vuosia kestäneen yhteistyö ja avunantosopimuksen irti ja kirjoittaa jokaisen kirjaimen kun pitkälle viedyn savolaisen mongeruksen. Ja eikun näppistä puhdistamaan... Nyt olen hinkannut kynsillä ja puhdistusliinalla näppistä viimeiset puoli tuntia ja tulos on sen mukainen, eihän tätä edesomakseen tunnista. Häkäisykin on auringon osuessa kuin uudella autolla. Ainut huolen aihe on, että tähän asti etovan harmaa näppis on pitänyt ei-toivotut työkaverit kaukana työkoneeltani kaivelemasta työtiedostojani ja nyt joudun keksimään uusia suojausmetodeja.

Mutta aina tekiessä oppii. Nyt olen kuullut jotain uutta: kaupoissa myydän ilmaa (sen kyllä tiesin), mutta oikeasti purkitettua ilmaa, jota ruiskutellaan näppäinten väliin puhdistustarkoituksessa. Ja tämän minulle kertoi eräs työkaveri jonka rakkaimpana harrastuksena on putsalla näppiksiä, kännyköitä ja muuta vastaavaa. Kännykkänsä hän kertoo puhdistavansa kerran viikossa. Moinen harrastus kuulostaa minusta vähintäänkin perverssiltä, istua nyt pimeässä huoneessa puhdistamassa kännykkää! Minä en ole moista ole tehnyt, enkä tee. Jos kännykkä lakkaa toimimasta paskaisuuden takia, se on merkki suunnittelijan tekemästä virheestä ja syy marssia lähimpään myymälään ostamaan uusi.

Moiset ihmiset siivousintoilussaan pitäisi kieltää tai vähintäänkin viedä ladon taakse ja ampua, jo vähintään muille vähemmän siisteille aiheuttamansa kateellisuuden takia. Mutta siivous kärpäsen innostamana vietänkin lopun työpäivän tiskatessa, roskia viedessä ja työhuoneeni uutta siustusta suunnitellessa.